Kylämeininkiä hakemaan

Välillä haluamme jotain todella urbaania, meluista ja nykyaikaista, varsinkin jos asumme pienessä kaupungissa kaukana sivilisaatiosta – muistan tämän tunteen vielä Lappeenrannan ajoilta, kun ympäröivä upea Karjalan luonto ei enää kiinnostanut ja nuoruus veti pääkaupunkiin. Pari vuotta pääkaupungissa asumista ja tilanne kääntyy ylösalaisin: kaipasin jo rauhallisempaa paikkaa, jossa ei olisi olemassa arjen opiskeluhaasteita, työkiireitä, auton huoltoa, kovaa musiikkia, alennusmyyntejä eikä itse asiassa mitään valtion pääkaupunkiin yleensä kuuluvaa. Ja mieluiten vielä niin, että tällaiseen paikkaan pystyisi siirtymään jos ei ihan hetkessä, niin enintään tunnin aikana. Parissa kuukaudessa sellainen kylätunnelmaa täynnä paikka Helsingistä vihdoin viimein löytyi: Haltialan tila.

Helsingin Ainoa Maatila

Paikan päälle pääsee bussilla, jos ei omista omaa autoa tai jos toimii ympäristöystävällisesti ja jättää sen kotiin. Helsingin keskustan suunnasta tullessa on kuitenkin oltava tarkkana lipun kanssa, sillä maatilan pysäkki on ensimmäinen pysäkki Vantaan puolella ja siihen tarvitaan seutulippu tai tarpeeksi itsevarmuutta, ettei jää kiinni. Itse tila sijaitsee Helsingin ja Vantaan rajalla ja se on Helsingin kaupungin omistuksessa. Haltialan alueelta löytyy myös ravintola, jonka meininki on erittäin kotoisa ja jonka henkilökunta järjestää vuosittain mahtavia tapahtumia vierailijoilleen – ja niin yritystilaisuuskin on sieltä mahdollista tilata. Tavanomaisiin ravintolajuhliin verrattuna, ravintola Wanha Pehtoori tarjoaa vierailleen paljon varmemmin rentoa oloa sekä positiivista ja samalla hyvin rentoa oloa, joten esimerkiksi firman pikkujoulut maatilan ravintolassa on vaihtoehtolistan ykkönen.

Oikea Kyläelämän Tunnelma

Vaikka tilalla ei asu lypsykarjaa ollenkaan, siellä on ainakin kerran elämässä nähtäviä eläimiä: Haltialassa kasvatetaan sellaisia harvinaisempia lehmärotuja kuten Aberdeen-Angusta (Skotlannin itärannikolta kotoisin? Tämän voisi selvittää tilan henkilökunnalta), Herefordia ja Ylämaan karjaa. En ole muuten varma, mihin tarkoitukseen näitä eläimiä siellä pidetään, mutta ehkä Helsingin ravintoloiden herkullisimmat rare-kypsyyteen paistetut naudanpihvit eivät ole kaukaa kotoisin? Lisäksi Haltialassa asuu melkein kaksisataa Suomenlammasta ympäri vuoden, tosin talvisin niiden hengailupaikka siirtyy ulkoa lampolaan ja siellä pystyy käymään vain sen aukioloaikoina (joka päivä kuitenkin), kun kesällä lampaita voi katsella kaukaa ja lähemmältä ympäri vuorokauden. Kesä on muutenkin parempi aika käydä tilalla, koska silloin siellä lampaiden ja lehmien kavereina asustelee kesäpossuja, poliisien hevosia, kanoja, kalkkunoita ja jopa vuohia. Viimeiset ovat maatilalapsuuteni helmi, joten omassa tapauksessani niiden läsnäolo Haltialassa oli jo ihan tarpeeksi painava syy lähteä maantilalle vierailemaan.

Oikea Kyläelämän Tunnelma

Herkkuja Ja Kauneutta Kaupunkilaisille

Haltialan tilan elämään kuuluu tietysti myös maanviljelyä: yli 200 hehtaarin pinta-alan pelloilla viljellään vehnää, ruista, kauraa, rypsiä ja muita lajeja. Lisäksi vähän ennen kesän loppumista sosiaaliseen mediaan julkaistaan poikkeuksellinen määrä valokuvia auringonkukkien kanssa ja auringonkukkapellolta, ja sitä harrastavat juuri helsinkiläiset – joko arvasitte? Kyllä, Haltialan maatilan porukka ymmärtää jotain hienoudesta ja kauneudesta ja osa pelloista varataan joka vuosi sekä auringonkukkien että herneiden istutuksille. Sieltä läheisyydestä löytyy myös pellavaa ja ruiskaunokkia, jotka muistuttavat, etteivät kaikki kauniit kasvit ole vain kukkanäyttelyissä nähtävillä – niitä on vapaassa luonnossakin ja paljon. Loppukesällä kaupunkilaisilla on lupa poimia kaikkia edellä mainittua kasveja vaikka kotiin, mutta itse suosin kyllä enemmän pelkkää niiden ihastelua pellolla.

Herkkuja Ja Kauneutta Kaupunkilaisille

Haltialan tila on siis sellainen paikka, joka kertoo jotain maatilan elämästä kaupungin nuoremmille asukkaille tai voi hyvin toimia nostalgiaa aiheuttavana tekijänä, kun kyse on Helsinkiin muuttaneesta opiskelijasta ja tämän koti-ikävästä. Niin, ja on se muutenkin kiva paikka käydä ilman sen syvempiä filosofioita, joten lähdetään bussipysäkille ja seikkaillaan yksi päivä maatilan hauskojen ja kömpelöiden asukkaiden kanssa!

 

 

Uusimmat viestit

Inspiraatiota omaan taiteeseen

Meistä jokainen on enemmän tai vähemmän taiteilija. On {...}

Hyviä tekoja ohi mennen

Kulttuuriseikkailut alkavat melkein aina keskustasta {...}

Luontoon pääkaupungissa

Lyhyen kävelymatkan päähän Herttoniemen tai Kulosaaren {...}

Jokaiselle oma muotiputiikki

Kukaan tavallinen ihminen ei vapaaehtoisesti tunnusta {...}