Linnanmäen huvipuistolla oli valtava suosio heti ensimmäisestä kesästä lähtien

Linnanmäen huvipuisto on Suomen vanhin ja kävijämäärällä mitattuna myös suurin huvipuisto. Linnanmäki sijaitsee keskellä Helsinkiä kukkulan laella. Nykyään alueella on runsaasti laitteita, mutta myös perinteikkäästä ulkoasusta on haluttu pitää kiinni. Linnanmäki haluaa profiloitua nimenomaan klassisena huvipuistona. Vaikka kysyntää riittäisi, alue ei tule enää laajenemaan sillä kaavoitusalue on täynnä. Huvipuistoon voi uusia laitteita vain, jos alta puretaan pois vanhoja.

Linnanmäen huvipuiston omistaja on Lasten Päivän Säätiö, joka koostuu kuudesta lastensuojelujärjestöstä: Mannerheimin lastensuojeluliitosta, Pelastakaa lapset ry:stä, Parasta lapsille -järjestöstä, Lastensuojelun keskusliitosta, Ensi- ja turvakotien liitosta ja Barnavårdsföreningen i Finland -järjestöstä. Säätiönsä kautta nämä järjestöt rahoittavat toimintaansa Linnanmäen toiminnasta saaduilla tuotoilla. Linnanmäen maa-alue on vuokrattu Helsingin kaupungilta.

Lasten Päivästä pysyväksi huvipuistoksi

Linnanmäen juuret löytyvät Lasten Päivä -tapahtumista, joita järjestettiin jo vuosisadan alussa ennen kuin huvipuistoa oli edes olemassa. Lasten Päivä -tapahtumia järjestettiin ympäri Suomea ja niiden tarkoituksena oli kerätä varoja hyväntekeväisyysjärjestöille. Tapahtumat painottuivat huvitoimintaan ja järjestöt käyttivätkin tapahtumissa tuolloin jo ensimmäisiä huvipuistolaitteita. Pula-ajan rajoitusten takia osa laitteista oli valmistettu itse.

Tapahtumien järjestäminen oli kuitenkin työlästä ja tuotot jäivät vaatimattomiksi, joten yhdistykset päättivät perustaa tapahtumia varten huvipuiston Helsinkiin. Toimintaa oli tarkoitus jatkaa vain muutaman vuoden ajan, eikä tässä vaiheessa ollut vielä suunnitelmissa kiinteää huvipuistoa, vaikka ajatus nopeasti kehkeytyikin väliaikaisen huvipuiston valmistuttua.

Helsingissä oli siis jo ehditty kaivata kiinteää huvipuistoa ennen kuin Linnanmäki vihdoin perustettiin vuonna 1950. Puiston paikkaa pohdittiin hartaasti, sillä aluksi puistoa yritettiin saada Kaisaniemeen tai Kaivopuistoon. Lopulta 17. huhtikuuta 1950 kaupunki vuokrasi huvipuistoa varten alueen Vesilinnan mäeltä. Perustamisella oli kiire, sillä järjestöt olivat alkaneet pelätä, että Helsingin kaupunki avaisi oman huvipuistonsa ja tämän takia ne tyytyivät tähän sijaintiin, vaikka silloinen joutomaa ei perustajien silmissä vaikuttanutkaan kovin houkuttelevalta.

Puisto saatiin pystyyn ennätysvauhdilla

Linnanmäen huvipuisto rakennettiin salamavauhtia ja rakennustyöt aloitettiin kaksi kuukautta ennen avajaisia, itseasiassa jo hieman ennen kuin virallista vuokrasopimustakaan oli saatu allekirjoitettua. Puisto avattiin yleisölle toukokuun 27. päivänä 1950. Aluksi puisto rakentui vaatimattoman markkinatorin ympärille ja siellä oli kolme laitetta: kummitusjuna, ketjukaruselli ja radioautorata . Lisäksi alueella oli muutama pelihalli ja kioski sekä telttaan sijoitettu Peacock-teatteri, jossa oli 300 istumapaikkaa ja 60 seisomapaikkaa. Huvipuistossa oli myös avotanssilava.

Vaikka ensimmäisen vuoden laitteet ja rakennukset oli kyhätty kokoon nopeasti, eikä kukaan uskonut että niiden tarvitsisi kestää muutamaa vuotta pidempään, saavutti puisto välittömästi suuren suosion. Jo seuraavana vuonna huvipuistoa laajennettiin merkittävästi ja huvipuisto sai kaikkien aikojen suosituimman laitteensa vuoristoradan. Vuoristorata suunniteltiin Tanskassa, mutta rakennettiin kokonaan suomalaisvoimin. Se avattiin kesken kautta kesällä 1951 ja on nykyisistä laitteista Linnanmäen vanhin. Vuoristoradan ei uskottu kestävän käyttöä muutamaa vuotta pidempään, mutta se toimii erinomaisesti edelleen, vaikkakin jatkuvasti kunnostettuna. Vuoristoradan rakennuttajana toimi tanskalainen tivoliammattilainen Svend Jarlström, jonka omistuksessa olivat myös useat muut Linnanmäen laitteet. Useat muutkin laitteet, pelit ja myyntipisteet olivat aluksi ulkopuolisessa omistuksessa, sillä lastensuojelujärjestöillä ei ollut varaa niin mittaviin investointeihin. Ne saivat kuitenkin vuokratuloja alueelta. Nyt Linnanmäki on kuitenkin jo kauan omistanut kaikki alueen laitteet itse.

1950-luvun puolivälissä alkoi näyttää varmalta, että Linnanmäellä riittäisi kävijöitä tulevaisuudessakin ja toiminnan kehittämiseen alettiin panostaa uudella tavalla. Väliaikaisten rakennusten tilalle rakennettiin uudet ja pysyvämmät. Vanhin nykyään vielä tallella olevista rakennuksista on Peacock-teatteri, joka rakennettiin uudelleen vuonna 1956. Yksi Linnanmäen suosituimmista laitteista eli Vekkula rakennettiin vuonna 1961 ja huvipuiston symbolina toimiva korkea maailmanpyörä vuonna 1964.