Vuoden 1952 olympialaiset muuttivat Helsinkiä pysyvästi

Helsingissä järjestettiin kesäolympialaiset vuonna 1952 ja kisat näkyvät kaupungin arkkitehtuurissa ja kulttuurissa edelleen. Kyseessä oli Suomen siihen asti suurin urheilutapahtuma, johon osallistui 4 925 urheilijaa 69 eri maasta. Vielä tänäkin päivänä Suomi on pienin maa, jossa olympialaisia on järjestetty. Helsinki valmistautuikin olympialaisiin huolella ja sai samalla suuren määrän uusia rakennuksia, joista osa on edelleen varsin arvostettuja.

Kisoja varten Helsinki sai suuren määrän uusia rakennuksia

Olympialaisia varten nousseista rakennelmista kuuluisin ja näyttävin on tietenkin Helsingin Olympiastadion. Nykyään rakennus on tullut käyttöikänsä päähän ja on täydessä remontissa. Sen ulkoasu säilytetään mahdollisuuksien mukaan samana, mutta kaikki harjoitustilat, katsomot ja radat uusitaan.

Olympiastadionin lisäksi Käpylään rakennettiin urheilijoiden majoittumista varten kokonainen kerrostaloalue, joka edelleen tunnetaan nimellä Olympiakylä. Olympiakylä edustaa yhtä Suomen harvoista puhdasta funktionalismia toteuttavista kerrostaloalueista. Kisojen aikana sinen majoittui pääosa kilpailijoista eli 4 800 henkilöä. Näiden lisäksi rakennettiin myös muita kilpailupaikkoja kuten Töölön uimastadion kilpailuja varten, Kumpulan maauimala uimareiden harjoittelua varten, Kampin Tennispalatsi koripallon alkusarjojen näyttämöksi, Malmin ampumarata, painia, nyrkkeily, voimistelua ja painonnostoa varten Töölön kisahalli, pyöräilyn ja maahockeyn kisapaikaksi Käpylän velodromi ja kenttäratsastuksen pääkilpailupaikaksi Laakson ratsastusstadion. Ratsuhevoset majoittuivat Ruskeasuolla, jossa sijaitsi myös Olympiamaneesi.

Skandaali ja kansainvälistä otetta

19 heinäkuuta vuonna 1952 olympiatulen sytytti mestarijuoksija Paavo Nurmi. Kilpailut avasi presidentti J.K. Paasikivi. Heti alkupuheen aikana kilpailuissa nähtiin myös häiriö, kun nuori saksalainen Barbara Rotbraut-Pleyer tunkeutui puhujankorokkeelle pitääkseen vetoomuksen maailmanrauhan puolesta. Hän ei kuitenkaan päässyt puheessa ensimmäistä sanaa pidemmälle, ennen kuin järjestelykomitean puheenjohtaja Erik von Frenckell poisti naisen puhujakorokkeelta.

Kisat toivat Helsinkiin ennennäkemätöntä kansainvälistä henkeä. Suomesta matkustettiin tuolloin ulkomaille varsin harvoin ja lähinnä matkoista oli kokemusta merimiehillä. Ainoastaan erityisen varakkaat suomalaiset kävivät turistimatkoilla, sillä massaturismin aika oli vasta 1960- ja 1970-luvuilla. Olympialaisten aikaan Suomeen saapuneita ulkomaalaisia ihmeteltiinkin jopa lehdistössä asti.

Uusia huveja ja juomia

Vuonna 1952 Suomi eli vielä köyhää aikaa ja maksoi edelleen sotakorvauksia Neuvostoliitolle.               Elintarvikkeita säännösteltiin ja merkittiin elintarvikekortteihin. Olympialaisten myötä otettiin kuitenkin askel kohti parempaa. Samalla Suomeen tuotiin uusia tuotemerkkejä, kuten muualla jo erittäin suosittu Coca Cola. Helsingissä sitä oli aiemmin ollut myynnissä ainoastaan Stockmannin tavaratalon virvoitusjuomalähteessä 1930-luvulla. Olympialaisten myötä Helsinkiin kuljetettiin 720 000 pulloa Coca Colaa Hollannista. Juomien myynnin hoitivat sotainvalidit, jotka saivat myös pitää tuotot. Pullosta Coca Colaa sai tuolloin pulittaa 20 markkaa.

Alkoholipolitiikka oli tuona aikana tiukkaa ja Alkon hallinnoimaa. Kisojen kunniaksi Alko kuitenkin myöntyi myymään valmiita juomasekoituksia kuten Gin Long Drinkiä ja Brandy Long Drinkiä. Alun perin Alko oli myöntynyt myymään juomia ainoastaan kisojen ajan, mutta Gin Long Drinkistä eli lonkerosta tulikin suomalaisten kestosuosikki. Olympiakisojen myötä myös aiemmin hiljaisen Helsingin ravintolaelämä piristyi huomattavasti.

Olympiakisat toivat Helsinkiin myös ensimmäiset minigolf-radat, joiden tarkoituksena oli toimia olympiavieraiden ajanvietteenä. Radat lähtivät teekkarien ideasta. Ensimmäiset minigolf-radat rakennettiin Eläintarhantielle ja Sibeliuspuistoon vuonna 1952. Huvituksista vastasi myös Alppilaan vuonna 1950 perustettu Linnanmäen huvipuisto.

Alun perin olympiakisojen piti tulla Suomeen jo vuonna 1940 joten moni suorituspaikka oli rakennettu valmiiksi jo hyvissä ajoin etukäteen. Vuoden 1952 uutuuksia olivat kuitenkin Helsingin Olympialaituri, hotelli Palace ja Helsinki-Vantaan lentoasema. SOK viimeisteli Mannerheimintien Vaakuna-hotellin rakennustyöt.

Helsingin pyrkiessä vaikuttamaan suurelta pääkaupungilta, asennettiin vuonna 1951 Aleksanterinkadun ja Mikonkadun kulmaan Suomen ensimmäiset liikennevalot, jotka tuolloin kulkivat nimellä liikenteenohjausvalot.